1. lokakuuta 2020

Yhdessä etänä

Vuosi 2020 on ollut yhtä myllerrystä niin maailmalla kuin täällä kotipuolessakin. Eräs virus Wuhanista iski meihin yllättäen ja kovaa, ja yritämme edelleen huojua pystyyn sen jäljiltä. Kesällä ehdimme saada merkkejä jo paremmasta, ja se sai monet ajattelemaan, että tilanne on nyt ohi ja elämä jatkuu. Toisin kävi, ja nyt meillä on vastassamme myös synkkä syksy täynnä koronaa.

Sitä mukaa kun rajoituksia on purettu, myös ihmiset ovat käyttäytyneet leväperäisemmin. Niille keinoille, joilla tauti jo kerran saatiin kesän alussa kuriin, on näytetty pitkää nenää, ja elämä on monella jatkunut niin kuin mitään tautia ei olisi koskaan ollutkaan. Kesän jälkeen ihmiset palasivat työpaikoilleen ja harrastustensa pariin, ja kuinka ollakaan, tartuntatapaukset ampaisivat raketin lailla nousuun.

Meille on pienestä pitäen optimistisesti opetettu, että tauti kuin tauti häviää rokottamalla. Koronan tapauksessa ihmisten odotukset eivät ole yhtään poikkeavat, ja odotammekin rokotetta kuin hopealuotia, joka ratkaisisi käsillä olevan ongelman. Aika näyttää, saadaanko rokote markkinoille ja kuinka pian. Karu totuus voi kuitenkin jopa olla, että toimivan rokotteen kehittäminen venyy tai sitä ei edes koskaan saada valmiiksi. Lääketiede ei valitettavasti ole mitään magiaa, vaan puhtaasti luonnonvoimilla leikkimistä. Alamme ihmislajina olla aika hyviä siinä, mutta emme sentään ole jumalia.

Lohtuna asiassa on kuitenkin se, että myös korona on altis noille samoille luonnonvoimille. Unohdamme aina, että ei korona ole mikään mystinen toisesta ulottuvuudesta keskuuteemme levinnyt niittäjä, vaan meissä loisiva, perimäjuostetta sisältävä molekyylimöykky. Loisena se tarvitsee meitä lisääntyäkseen, ja paras tapa tappaa se sukupuuttoon on pitää sen kasvualustat erillään toisistaan. Ratkaisun avaimet koko pandemian loppumiseen ovat koko ajan käsissämme, ja ihmisten oma päättäväisyys onkin isossa roolissa ratkaisun syntymisessä.

Suomi on pinta-alaltaan iso maa, ja täällä on oikeasti mahdollisuudet pysyä toisesta ihmisestä vaikka kilometrin päässä. Nyt kuitenkaan ei kauaksikaan tarvitse lähteä, vaan jo ihan eristäytyminen neljän seinän sisään riittää. Nyt olisi jokaisen aika katsoa peiliin ja miettiä, onko kotoaan aivan pakko poistua mihinkään vai riittäisikö se omalla kotisohvalla pötköttely joksikin aikaa. Jos kotonaan ei jaksa istua päivästä toiseen, aina voi lähteä kauniiseen syysilmaan, kunhan välttää niitä paikkoja, joissa voi törmätä muihinkin ihmisiin.

Kaikkia töitä ei voi kotoa käsin tehdä, mutta esimerkiksi monet toimistotyöt taas ovat sellaisia, että niiden tekemiseksi ei ole merkitystä sillä, onko paikalla konttorilla vai kotisohvalla. Kipenä työpaikalle ei saisi raahautua, mutta tarvitseeko sinne nyt oikeasti raahautua ollenkaan? Työpaikka on monen elämässä ainoa sosiaalinen kokoontumispaikka, mutta ei kotona kyhjöttäminen tarkoita, että sosiaalisuudesta pitäisi jäädä paitsi. Esimerkiksi yhteiset kahvitunnit videon välityksellä ovat hyvä ajatus yhteyden pitämiseen työkavereihin. Myös ne jutut, mitä yleensä sermin takaa huudellaan, voi yhtä hyvin huikata siellä työpaikan chatissa.

Ei työpäivän jälkeenkään tarvitse yksin olla. Elämme siitä onnellisessa asemassa, että lähes jokaisesta kodista löytyvät nopeat internetyhteydet, jotka tuovat meitä yhteen välimatkojen päästä. Kun laittaa harmaat aivosolut liikkeelle, etänä voi ihmisten kesken tehdä vaikka mitä. Jo aikaisemmin mainittujen kahvituntien lisäksi esimerkiksi illanistujaiset toimivat hyvin myös videon välityksellä. Pienellä mielikuvituksella voi järjestää yhteisen etäjumpan tai vaikka katsoa elokuvan yhdessä. Aina fyysinen läsnäolo yhdessä olemiseen ei ole pakollista.

Harrastukset ovat ihmisille tärkeitä, ja ne luovat sisältöä elämäämme. Monet harrastukset ovat sellaisia, että samoista asioista kiinnostuneet ihmiset kokoontuvat yhteen, ja tässä tapauksessa ne toimivat tehokkaina viruksen leviämispaikkoina. Jälleen pitäisi miettiä, voisiko siitä omasta harrastuksesta luopua joksikin aikaa ja miettiä sen ajaksi jotain muuta tekemistä. Monia harrastuksia voi harrastaa myös kotona yksin, ja kuka tietää, vaikka sitä innostuisikin jostain aivan uudesta asiasta! Jälleen kerran internetin voi ottaa avuksi harrastuksen aloittamiseen. Kyllä maailmassa tekemistä riittää, ja joskus on hyvä ajatella myös laatikon ulkopuolelta.

Jos ihmiset jaksaisivat pysyä erillään toisistaan, pandemia olisi ohi joissain viikoissa, kun nykyisellä elämäntavallamme se todennäköisesti jatkuu vielä kuukausia, ellei vuosia. Maltti olisi nyt valttia, ja jokaisen tulisi kohdallaan miettiä, olisiko omassa toiminnassaan parantamisen varaa. Ollaan yhdessä etänä ja nitistetään tuo meitä piinaava pirulainen.