23. heinäkuuta 2025

Tietsikkamiehen elämää

Usein riittää, että vain hakeudun tietokoneen äärelle. Aloitan siivoilemalla kotikansiotani. Järjestän tiedostoja oikeille paikoilleen ja poistan turhia. Selailen läpi säilömiäni muistoja vuosien takaa ja käyn läpi vanhoja ja keskeneräisiä projekteja.

Ajatukseni hiipivät käyttöjärjestelmääni, jota hoivaan ja hoidan, jotta se pysyisi iskussa. Varmistan, että logit eivät ole punaisella ja softat ovat ajan tasalla. Teen pientä kustomointia ja huoltotöitä siellä täällä ja teen näin ympäristöstäni mielekkäämmän. Asennan ja kokeilen uusia työkaluja ja tehostan käyttökokemustani.

Kun en löydä tarvitsemiani työkaluja, on äkkiä auki myös kehitysympäristö, jossa kirjoittelen skriptin- tai softanpätkän itselleni. Teen kokeiluja erilaisilla ohjelmointikielillä ja alustoilla ja pohdiskelen mikä itselleni olisi mielekkäintä. Tallennan työni versiohallintaani, jonne olen arkistoinut lukemattomia pieniä ja suuria projekteja.

Tarkastan kotipalvelimeltani projektieni varmuuskopiot ja totean ne toimiviksi. Päätän ottaa käyttöön palvelimella uuden sovelluksen rakentamalla sille infrakonfiguraatiot. Käyttöönottoa nopeuttaa tekoälytyökalut, joita olen vertaillut ja ottanut käyttöön.

Tämä herättää halun generoida tekoälytaidetta. Kokeilen erilaisia malleja, taidetyylejä ja kokeilen minkälaisilla kehotteilla saisin aikaan haluamani lopputuloksen. Otan inspiraatiota muiden tekeleistä ja videoista. Kuvat saavat mielikuvitukseni hyrräämään ja laitan ylös muutaman uuden idean.

Videoiden kautta päädyn tutkimaan jotain uutta teknologiaa. Kaivelen foorumeita ja pitkiä keskusteluketjuja. Siirryn luontevasti aasinsiltaa pitkin muihin aiheisiin ja tutkin niitäkin. Jos hurjaksi heittäydyn, saatan kokeilla jotain käytännössäkin.

Uudet ideat synnyttävät jostain kaipuun nostalgiasta. Asentelen PC-emulaattorille lapsuudestani tutun käyttöjärjestelmän ja joitain pelejä. Aikani pelattuani koetan tutkia miten nuo pelit toimivat. Takaisin mallinnan ja ihmettelen miten helposti lapsuudessa mystisenä koetut salaisuudet nykyään aukeavat.

Nostalgia herättää pelon katoavasta datasta ja tiedosta ja päätän aloittaa projektin vanhojen, mutta itselleni tärkeiden, nettisivujen pelastamiseksi. Tutkin hyviä käytäntöjä ja maailmalla käytettyjä työkaluja. Perustan uuden virtuaalikoneen pilveen, jossa ajan pelastusprojektiani.

Pääni kuitenkin pursuaa uutta oppia ja ideoita, joten päätän kirjailla niitä ylös. Kasvatan omaa tietopankkiani ja laajennan omaa näkemystäni. Tekstin tueksi kaivan eri lähteitä ja piirrän kuvia. Muutaman idean pohjalta päätän aloittaa niiden hahmottelun myös blogimuotoon.

Jatkan vaeltelua digitaalisessa puutarhassani. Muovaan ja vaalin kallisarvoisintani. Istutan ja kitken ja pidän maaperän kosteana ja ravinteikkaana, jotta luovuuteni kukoistaa ja tuottaa hedelmää. Joskus raivaan ja teen tilaa uudelle, mutta aina puutarhani kukkii ikivihreänä vuodesta toiseen. Välillä vain pysähdyn ja katselen luomaani kauneutta.

Kaiken tämän teen flow-tilassa, jossa ajatukseni soljuvat asiasta toiseen ja siitä kolmanteen. Teen juuri sitä mitä haluan ja mistä tulen iloiseksi. Matkalla on sekä onnistumisen elämyksiä, että karvaita pettymyksiä, mutta jokainen käyttämäni hetki vie itseäni eteenpäin. Kasvan joka kerralla isommaksi koodarina ja hakkerina.

Ennen kaikkea tietokone on minulle rakkain harrastukseni. Tietokone on aivojeni jatke. Tietokone on inspiraationi lähde. Tietokone on valtaväylä kaikkeen kiinnostavaan ja jännittävään. Elätän tietokoneella myös perheeni, mutta mahdollistaa vain ja ainoastaan se, että olen itse raivannut valitsemani polun.

Rakastan tietokoneita. Elän tietokoneista. Se on tietsikkamiehen elämää ja se tekee minut onnelliseksi.