26. syyskuuta 2026

Oodi Xboxille

Vaikka työni ja harrastukseni pyörivätkin tietokoneiden parissa, olen vuosien varrella ollut aina enemmän konsolipelaaja. Vauhtia otettiin aikoinaan Nintendon NES:illä, ja meno jatkui siitä Sega Mega Driven kautta PlayStation 1:een. Vuosituhannen vaihteen jälkeen konsolipelaaminen kuitenkin otti uusia kierroksia Xboxin sekä myöhemmin sen seuraajan, Xbox 360:n, mullistaessa oman käsitykseni konsolipelaamisesta.

Xbox

On vuosi 2000. Sony on polkaissut kuudennen konsolisukupolven osaltaan vahvasti käyntiin PlayStation 2 -konsolillaan. Se käy kuin kuumille kiville ja päihittää myyntiluvuissaan pian Segan kotikonsolibisneksen kohtaloksi koituvan Dreamcastin. Nintendon huhuillaan pian julkaisevan oman seuraajansa huippusuositulle Nintendo 64:lle. Ilmassa on kuitenkin muutoksen merkkejä, sillä aasialaisten konsolivalmistajien kiusaksi Microsoft, tuo Windowsista tuttu kuivien konttorisetien ja Excel-miesten pikkupulju Amerikasta, on tuomassa pelimarkkinoille jotain uutta ja mullistavaa. Vuoden 2001 lopussa odotus viimein päättyy, ja konsoliuntuvikko saa nimekseen DirectX-grafiikkarajapinnan mukaan ”Xbox”.

Xboxissa on jotain, mitä pleikkarissa ei ole. Siitä löytyy 64 megaa muistia, sisäänrakennettu kovalevy ja PC-koneista tuttu Pentium III -prosessori sekä Nvidian GeForce-näytönohjain. Xbox on nettinatiivi, ja sen Live-palvelut räjäyttävät liikkeelle konsolien online-pelaamisen. Xboxin mukana toimitetaan ohjain, joka pleikkarin leluohjaimesta poiketen sopi paremmin aikuisen käteen (kenties jopa keskikokoisen karhun tassuun). Xboxin pelit näyttävät ja tuntuvat hyvältä. Xboxille on myös Halo.

Mistään näistä en tietenkään itse paljoa perustanut, kun pääsin tutustumaan Xboxiin 11-vuotiaana jossain kauppakeskuksessa tai peliliikkeessä. Eikä aikaakaan, kun pääsin pelaamaan ensimmäisen kerran kunnolla Haloa luokkakaverin luona, joka oli onnistunut voittamaan konsolin pääpalkintona jostain kilpailusta. Muistan, että en ollut alkuun vanhan koulukunnan sega- ja pleikkarimiehenä kovin vakuuttunut koko Xboxista, mutta siitä huolimatta sellainen meille lopulta kuitenkin Joulupukin kontista kaivettiin vuoden 2003 lopussa.

Alkuun meillä peleistä sellaisia klassikoita kuten Halo, Midtown Madness 3, Dead or Alive 3, Tony Hawk’s Pro Skater 4 ja Splinter Cell. Konsolin mukana tuli myös massiivisen ”Duke”-ohjaimen sijaan paremmin lapsen käteen istuva S-ohjain, ja olipa meillä myös Xboxin oma kaukosäädin, joka lisensointisyistä vaadittiin DVD:iden pyörittämiseen konsolilla. Mielipiteet alkoivat kääntyä nopeasti konsolin väheksymisestä enemmän siihen, että olimme siirtyneet tulevaisuuteen. Pidin ainakin grafiikoita vähintään fotorealistisina mietiskellen, voisivatko ne tästä enää parantua. Olihan koko Xbox aika siisti konsepti, ja kun vielä kuulin, että se on sisuksiltaan lähes PC, lapsen mielikuvitus lähti lentämään, ja kuvittelin, että kohta siihen asennetaan Windows, ja kyllä rupeavat muuten tietokonepelitkin pyörimään.

Vuosien varrella pelikokoelma karttui yksi kerrallaan, ja mukaan sattui tarttumaan niin alennuslaaripelejä kuin todellisia timanttejakin (eikä tuohon aikaan nämä olleet välttämättä toisiaan poissulkevia). Pelikokoelma täydentyi matkan varrella ja matkaan tarttui sellaisia klassikoita kuten Halo 2, Max Payne 2, Mafia, Medal of Honor: Frontline ja Rising Sun, Knights of the Old Republic jatko-osineen sekä tietenkin Grand Theft Auto 3, Vice City ja San Andreas. Todellinen pelitunteja kerryttänyt klassikko, jonka seikkailuja edelleenkin muistelen kaiholla, oli Morrowind, jonka nappasin mukaan peliliikkeestä siitä autuaasti mitään ennakkoon tietämättä.

Yhteisiä aktiivisia vuosia Xboxin kanssa oli noin kolme ja rapiat, minkä jälkeen se siirtyi kakkoskonsoliksi. Edelleenkin omistan näitä useamman, ja vaikka varsinkin ne fotorealistiset grafiikat ovat jo hieman aikaa nähneet, vieläkin konsolista saa paljon iloa jo ihan nostalgiamielessä. Jo varsin alkuvaiheessaan Xbox korkattiin komeasti auki, ja nykyään se on myös helposti modattavissa niin softmodauksella kuin modpiirilläkin. Konsoleiden ja pelien hinnat eivät päätä huimaa netin kauppapaikoilla, jos vain ottaa huomioon, että konsoli on saatava tökättyä televisioon joko suoraan SCARTilla tai käyttäen esim. OSSC-palikkaa. Xbox-emulointi on myös ottanut viime vuosina isoja harppauksia, ja tutustuminen Xboxin pelitarjontaan tätä kautta voi olla jopa miellyttävämpi kokemus.

Vuodet Xboxin kantaisän kanssa olivat hyviä, mutta väistämättä muutoksen tuulet jälleen puhalsivat, kun seuraava konsolisukupolvi teki tuloaan ja vanhan polven oli aika väistyä.

Xbox 360

Ensimmäinen Xbox ei ollut onnistunut herättämään maailmalla sellaista kaikua, jota Microsoft oli toivonut. Toiveikkaana ajatuksena oli ollut, että Xbox löytyisi jokaisesta kodista, mutta musta monoliitti ei vain ollut ihmisten mieleen. PlayStation 2 liiteli markkinoilla aivan omissa sfääreissään, ja Xbox tai edes Nintendon GameCube eivät päässeet myyntiluvuissaan kuin noin kymmenekseen siitä, mihin Sonyn hittikonsoli ylti. Microsoft oli kovan paikan edessä: markkinoille olisi tuotava konsoli, joka ylittäisi kaikki odotukset ja päihittäisi kilpailijansa. Ja näin vuoden 2005 lopussa markkinoille tuotiin Xbox 360, joka tällä kertaa myös käynnisti kilpailun seitsemännen konsolisukupolven herruudesta.

Edeltäjäänsä verrattuna Xbox 360 vain näytti siistiltä. Se ei ollut enää laatikkomainen musta monoliitti, vaan kauniisti muodoiltaan pyöristetty ja valkoinen olohuoneen komistus, jota tällä kertaa pystyi käyttämään niin vaaka- kuin pystyasennossakin. Sen etupaneeli oli vaihdettavissa ja näin kustomoitavissa jokaiseen makuun sopivaksi. Samassa etupaneelissa vilkkuivat valot, jotka kauniisti tanssahtelivat konsolin käynnistyessä ja ohjaimia liitettäessä. Sisuksiinsa se oli imaissut PowerPC-pohjaisen kolmeytimisen Xenon-prosessorin, 512 megaa muistia sekä Xenos-näytönohjaimen. Xbox 360 oli valmis teräväpiirtomaailmaan, vaikkakin ensimmäisten mallien mukana ei vielä edes HDMI-liitintä tullut. Konsolin kovalevy oli siirtynyt ulkoiseksi ja oli näin helposti päivitettävissä suurempaan.

Xbox 360 päätyi meille kotiin edeltäjäänsä rivakammalla tahdilla, vain noin puoli vuotta julkaisun jälkeen, kesällä 2006 ollessani 14-vuotias. Mukaan lähti tuolloin peliliikkeestä myös Morrowindin seuraaja Oblivion, jota varsin innolla oli jo odotettukin, sekä muutama muu klassikko, kuten Splinter Cell: Double Agent ja Call of Duty 2. Xbox 360 vain herätti heti hyvän fiiliksen. Pelit näyttivät tuolloin komeilta, vaikka niitä tuohon aikaan vielä kuvaputkitelkkarista tuijoteltiinkin, ja ne pyörivät sulavasti. Xboxin ohjain on mielestäni tänäkin päivänä parhain koskaan tehty, ja se vain istuu omaan käteen kuin hansikas. Kokonaiseksi verkkoalustaksi laajennettu Xbox Live tarjosi kauppapaikan, josta nyt ensimmäistä kertaa nettiin kytketyllä konsolilla sai ladattua näppärästi pelien demot hyvissä ajoin ennen julkaisua.

Myös tämänkin konsolin kohdalla pelejä kertyi matkan varrella paljon alelaareista, ja olen laskenut, että kaiken kaikkiaan niitä oli meillä noin viitisenkymmentä. Mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi Saints Rowit, Halo 3, ODST ja Reach, Mass Effect- ja Gears of War -trilogiat, Fallout 3, Orange Box, Guitar Hero III, Mafia 2, Alan Wake sekä Grand Theft Auto 4 ja 5 sekä Skyrim. Konsolin pelikirjasto on aivan äärettömän kova ja täynnä timanttisia sekä kokonaisia pelisarjoja startanneita tai niitä jatkaneita klassikoita lähes kaikista peligenreistä.

Iloa kuitenkin kesti omalla kohdalla noin kaksi vuotta, kunnes eräänä päivänä omakin konsolimme sai kärsiä Microsoftille kalliiksi tulleesta Red Ring of Death -epidemiasta. Konsoli kävi tuolloin Saksan kierroksella korjauksessa Microsoftin piikkiin, mutta noin puolitoista vuotta tämän jälkeen sama toistui, ja tällä kertaa pidennetynkin takuuajan jo mentyä umpeen. Toisella kertaa piti turvautua kotimaiseen huoltoon, ja sen jälkeen konsoli kesti kaikkinensa kaksi viikkoa, kunnes kuolonvalot jälleen vilkuttivat. Tätä seurasi epätoivoinen korjausyritys kotona, joka nykytiemyksen valossa oli täysin turha, ja lopulta sen armottoman faktan myöntäminen, että ei tämä tästä enää eloon nouse. Jokusen Xboxittoman kärsimyskuukauden jälkeen tämäkin vääryys tuli korjattua, ja taloon saapui tuoreempi Elite-konsoli, joka uudella Jasper-emolevyllä varustettuna ei enää kärsinyt samoista ongelmista. Tuon koommin en ole punaisia valoja nähnyt enää vilkkumassa.

Tänäkin päivänä omistan jokusen julkaisumallisen phat-konsolin sekä myöhemmin julkaistun, ulkonäöltään päivitetyn slim-konsolin. Edelleenkin konsolit ovat kovalla käytöllä, ja palaan usein peleihin, joista vuosia sitten sai niin mainioita kokemuksia. Mielestäni Xbox 360 on vanhentunut arvokkaasti, ja se on tänäkin päivänä varsin soiva peli, kun muistaa ostaa sellaisen mallin, joka ei enää kärsi RROD-ongelmista. Konsoleita nappaa helmen löytäessään muutamalla kympillä, ja jos pelihyllyn täyttämisen haluaa aloittaa, niin nyt on varsin oiva hetki siihenkin, kun pelejä saa parhaimmillaan pikkuhiluilla.

Microsoft oppi virheistään alkuperäisen Xboxin tietoturvan kohdalla, ja Xbox 360:ssä läksyt on todella tehty, sen ollessa edelleenkin arkkitehtuuriltaan yksi tuhdimmin suojatuista konsoleista. Konsoli on kuitenkin ollut vuosia modattavissa erilaisilla modpiireillä ja nykyään myös lähes vaivattomalla softamodilla. Tämä avaa maailman esimerkiksi pelien lataamiselle ulkoiselta kovalevyltä, mikä happanevien DVD-asemien laserien maailmassa auttaa parantamaan paljon jo valmiiksi loistavaa konsolia. Mainittakoon myös, että viime aikoina Xbox 360 -emulointi on harpannut eteenpäin, vaikka se toistaiseksi vaatiikin kohtuullisen järeää rautaa pyöriäkseen.

Xbox 360:n aikakausi kesti pitkään, ja viimeiset konsolit myytiin kymmenen vuotta julkaisun jälkeen. Pitkään ennen konsolin kuolonkellon sointia markkinoille työnnettiin kuitenkin seuraaja, joka jo tullessaan kärsi identiteettiongelmasta.

Tarinamme Xboxin parissa on kuitenkin päätyttävä tähän, koska kahdeksannen konsolisukupolven osalta hyppäsin PlayStation 4:n kelkkaan, sen tarjotessa mielestäni rahalle parempaa vastinetta. Toki myöhemmin ostin myös Xbox Onen käytettynä ja olen silläkin hyvän kasan pelejä pelannut, mutta enää en saanut siitä sellaisia tuntemuksia, joita Xbox ja Xbox 360 aikoinaan tarjosivat, ja siksi ne ajat eivät ole kertaamisen arvoisia. Olen kiitollinen niistä vuosista, joita nuorukaisena sain viettää Xboxin parissa, ja yhä tänäkin päivänä palaan vuosi toisensa jälkeen näiden konsolien ja pelien pariin, jotka edelleenkin jaksavat itseäni viihdyttää.